äitienpäivänä heräsin uudestaan. olen pyrkinyt kohti shamanismia taas tiukalla temmolla, laajentanut ajatusmallejani. olen saanut vastauksia tehtävistä joita minun pitää suorittaa. kirjoitin tänään:
—
päiväkodin ruutuhyppely laajeni kaupungiksi.
mihet puvuissa pyörittävät maapalloa tiimalasissa.
meidän aikamme ei silti vielä ole ohi.
meitä on monia,
mutta yhtä ilman emme olisi mitään.
aikuisten pelilautalla on viileää ja paljon esteitä.
meidän aikamme tulee vielä.
—
olen pohtinut myös jumaluutta ja saanut niihin yhteyttäkin. mutta vielä on matkaa ennen kuin voin ottaa seuraavan askeleen. en kiirehdi, minulla on aikaa oppia.
hyvää äitienpäivää.
joudun rajaamaan joitakin ihmisiä pois näkökentästäni. teen tämän tosin vain niille joiden olen huomannut olevan petollisia, eikä todellakaan oikeita ystäviä.
tarkoituksenani on laajentaa tajuntaa, jos löytäisin totuuden.
minulla on uniongelmia. nukun kaksi yötä kolmesta tai joka toinen yö, se menee jaksoittain. pystyn nukkumaan päivisin, valoisan aikaan, paljon helpommin kuin öisin. kuulin huhun että ihmiset olisivat alunperin olleet yöeläimiä jotka asuivat koloissa ja luolissa. jos tämä pitää paikkansa en siis taistele luontoani ja vaistojani vastaan vaan toimin kuten ihmislajin edustajan pitääkin. olisi upeaa jos olisi kaksi maailmaa jotka toimisivat samalla tavalla. olisi se maailma jossa herätään aamulla ja valmistaudutaan kouluun tai töihin, tullaan illalla kotiin, nukutaan yöt. olisi myös maailma jossa herätään kun aurinko tekee laskuaan, mentäisiin kouluun yöllä, tultaisiin kotiin ja aamun sarastaessa mentäisiin nukkumaan. nämä kaksi maailmaa voisivat toimia rinnakkain. jos se toimisi näin, voitaisiin ne ihmiset hyödytää jotenkin jotka eivät nuku öisin. minulle ainakin soveltuisi paljon paremmin elämä öisin. olen myös keskustellut muiden kanssa ja esittänyt tämän asian. monet ovat olleet sitä mieltä että öinen rytmi sopisi heillekin paljon paremmin.
olisi upeaa päästä muokkaamaan mailmaa haluamallaan tavalla. tälläisiä asioita olisi hyvä tuoda mielestäni tähän maailmaan. miksipä ei, miksipä ei.
kirjoitin yksi yö tälläisen pohdinnan:
——————————————————————-
Lauantai aamu kello kuusi. Tarvitsen tilaa pääni ympärille. Haluan vuoristoon, tai merelle, sen alle. Haluan ympärilleni tietynlaista tyjyyttä jotta saisin tilaa miettiä. Minulle sanottiin kerran, että jos toverillani ei olisi kehoa hän pystyisi ajattelemaan paljon laajemmalti. Mutta miten voisit ajatella jos ajatuksesi vaan leijailisi pitkin maailman energiavirtoja, eikä niillä olisi mitään tukipistettä.
Suurin osa ihmisitä ei pysty enää täyttämään tarvettani keskustella. He eivät kestä todellisuutta joten pakenevat. Se on täysin normaalia ja hyväksyttävää, teen sitä itsekin välillä. Kuitenkin saavutan tällä hetkellä ajattelun korkeampaa tasoa ja tarvitsisin rakentavaa keskusteluseuraa. Yksi toisensa jälkeen tuntemani ihmiset tosin osottautuvat hyödyttömäksi minulle tässä asiassa. Se ei tietenkään estä mitään, eteneminen tavoitteessani vain vaikeutuu.
Lahti. Rakastan ja vihaan tätä kaupunkia. Rakastan sen rujoutta, sitä Lahtimaista ilmettä. Vihaan tämän kaupungin ihmisiä. Toisaalta ilman näitä ihmisiä ei olisi suurta osaa siitä rujoudestakaan jota tämä kaupunki edustaa. Taidan olla siis umpikujassa, oravanpyörässä juoksemassa pakoon susia.
Aurinko alkaa nousta. Rakastan auringonnousua ja -laskua sekä yötä. Ne ovat kuin rakkaita ihmisiä joita on aina ihana nähdä. Haluaisin valvoa yöt ja nukkua päivät. Auringonnousun jälkeen nukkumaan. Heräisi ennen auringonlaskua. Valvoisi yöt. Se maailma ei vaan voi toimia massan kanssa, jotka valvovat päivät. Selviydyn öisin paremmin kuin päivisin. Yöt ovat nautinnollisempia.
Mihin te uskotte, noin uskonnolliselta kannalta. Minä uskon että maassa on suuri energialähde josta sielumme tulevat kun synnymme. Ja kun kuolemme sielumme palaa maahan. Tämä on mielestäni loogisin vaihtoehto. Miksikö? Noh, mietitäänpä. Kasveilla on sielu, tämä on todistettu tieteellissesti. Kasvit ovat kiinni maassa juuristaan. Ihmisetkin ovat kiinni maassa juuristaan jos ajatusta vie tarpeeksi pitkälle. Lähdetään liikkelle ensin siitä että ilman kasveja ei olisi meitä eläinlajejakaan jotka ovat erillään maasta. Joten ihmiset ovat kiinni kasveissa, kasvien juuret maassa. Näkemystäni täydentää myös astrologia. Astrologit pystyvät määrittelemään luonteemme tai sen millaisia olemme siitä missä asennossa tähdet ja planeetat ovat olleet syntymämme hetkellä. Eikö silloin olisi loogista, että Äiti Maa antaisi sen silauksen meille, jonka takia jokainen meistä on uniikki?
Katsoit kristittyjen tv-kanavaa (TV7). Siellä joku mies saarnasi ja sanoi että jos rakennamme linnakkeita ajatuksiimme niin avaamme ovet demoneille. Aloin pohtia seuraavaa: Jos uskot Jumalaan, sinun pitää uskoa Raamattuun ja elää kuten Raamattu käskee. Silloin sinulla on tietyt rajat ajatusmaailmassasi, joidenka yli et saa laajentaa ajatusmaailmaasi. Eikö se silloin ole linnake? Tästä päättelin että uskomalla Jumalaan avaan ovet demonille. En tiedä teistä, mutta itse en ainakaan halua demonia ajatuksiini. Päätin olla uskomatta ikinä Jumalaan.
“aika loppui” , kuului televisiosta. lauantai-sunnuntai yö. yksi savuke, halpa erikoiskahvivalmiste ja yksi pysähtynyt hetki. molemmissa elokuvissa kyseenalaistettii kovasti luottamus.ihan ymmärrettävää, sillä ihmisiin on kovin vaikea luottaa. onneksi sentään vielä löytyy luottamisen arvoisia ihmisiä.
huvittavinta mielestäni on, kun joutuu pettymään ja silti jatkaa luottamista. “ehkä se oli vaan sen kerran, kyllä se on muuttunut”. oma valinta, mutta mielummin olen ilman.
minulla on eräs tapa jota pidän hieman huonona. se on tapa pyytää. onhan se ymmärretävää kun ei ole rahaa koskaan, mutta olisi hyvä pyrkiä eroon siitä. onneksi työt alkavat ensi kuussa niin jää ehkä taskunpohjallekin muutama kopeekka. ajattelin maksaa myös valtionvelkani pois. totesin että haluan valita vähän helpomman tien. luottotietojen olemassaoleminen kuitenkin helpottaa joissain asioissa.
haluaisn musta-valkofilmiä. minulla on ideoita erilaisiin valokuviin. olisin myös kovasti halukas maalaamaa. tosin nyt taidan tyytyä vain piirtämään. poltan viimeisen savukkeen. huomenna matkaan kohti kirjastoa lainaamaan pari kirjaa. ajattelin että voisi olla hyvä sivistää itseään.
olen pohtinut ystävyyden tärkeyttä, joka tuntuu valitettavasti hieman tekopyhältä. henkilökohtaisesti koen minulla olevan melko vähän oikeita ystäviä. ehkä kaksi. ystävä on mielestäni ihminen jolle voit puhua ja joka ei silti määrittele sinua pelkästään tekojen perusteella vaan myös syvimmän olemuksen perusteella. nykyään tuntuu että ystävyys on kauniimpi sana toisen hyväksikäytölle varsikin tilanteissa jossa toisella on jotain mitä toisella ei ole. joskus tilanne menee jopa röyhkeäksi. ihmettelen, eivätkö ihmiset tunne häpeää? minulle tärkeintä ystävyydessä on tasapainon ylläpitäminen, molempien pitää antaa toisilleen jotain. ei sotketa välttämättä rahaa ja materiaa tähän. ilman tasapainoa me kellumme utuisessa ympäristössä ilman mitään mistä pitää kiinni.
viimeisen neljän päivän aikana olen kokenut suurta vapautta ja jonkinlaista kasvua. kaikki alkoi kun yhteen päivääni sisältyi kaikki ne asiat jotka tekevät minut onnelliseksi ja hyväntuuliseksi tässä vaiheessa elämääni. olen käynyt kävelyillä kaupungin kaduilla musiikit korvilla sekä kokenut uskomattomia vapauttavia tai rakentavia hetkiä joita ei voi korvata mitenkään. olen löytänyt onnellisuutta ja kauneutta arjen pienistä asioista. elämä tuntuu täydemmältä. aivan kuuten ceebrolisticsin nollapiste kappaleessa sanotaa: “vapauta mielesi ja aloita lento.” suosittelen, se tuntuu hyvältä.
olen myös löytänyt viimeaikoina motivaatiota opiskeluun sekä työntekoon. maanantaina hain kouluun. päätin suorittaa kaksoistutkinnon jotta voin jatkaa eteenpäin. älkääkä käsittäkö väärin, ura-elämä ei ole minua varten. haluan vain että voin elättää itseni sekä tulevan perheeni. vaikka alku luultavasti onkin vaikeaa, kyllä se palkitsee. olen tyytyväinen elämääni.
musisoin. visitoikaa, kuunnelkaa, arvioikaa:
http://myspace.com/midiloan
jos ihmiset asennoituisivat niin että raha ja sen omistaminen eivät olisikaan tärkeimmät asiat maailmassa, maailma olisi varmaankin mukavampi paikka asua. niinkuin kaikki tietää. mielestäni olisi aika hienoa jos valtiot auttaisivat toisiaan. jos rikkaat maat eivät laittaisi kaikkia rahoja esim. aseisiin ja niiden kehittelyyn vaan auttaisivat köyhempiä maita saamaan asiansa vähän paremmalle tolalle. ja suuria velkoja annettaisiin anteeksi. uskon että jos raha ei olisi niin tärkeää meille niin pitäisimme parempaa huolta toisistamme.
olemme kehittyneet ehkä liikaa, kun osaamme ajatella niin hyvin. ei siinä ajattelemisessa tietenkään mitään väärää ole, mutta on ikävää että unohdamme vaistomme kovin helposti. ihmiset on kuitenkin eläimiä. ja jos kaikki muut eläimet pärjäävät käyttämällä vaistojaan niin eikö meidänkin pitäisi.
materialismi tai miksi ikinä sitä halua omistaa paljon tavaraa ja rahaa kutsutaankaan, on mielestäni kummallinen juttu. onhan se tietysti kiva omistaa plasma-tv, kotiteatteri, tietokone ja kaikkea muutakin materiaalia joka helpottaa tai tuo meille nautintoa. silti jos saisin valita niin eläisin mielummin askeettisemmin. televisiota en haluaisi omistaa, siihen on liian helppo turtua ja jäädä tuijottamaan. tietokonekaan ei olisi välttämätön. haluaisin pienen yksiön, sinne patjan lattialle, sekä stereot jotta voin kuunnella musiikkia. kirjoja vinot pinot, filmikamera, vihkoja ja kyniä sekä puhelin. tavoitettavuudesta haluaisin tosin luopua. en pidä ajatuksesta että pitää olla kokoajan tavoitettavissa. uskoisin että olisin silloin vapaampi kuin koskaan.
vapaus on tavoiteltava asia.
yön tunneilla keksi kaikkea pientä tekemistä pakostakin, on mukava kirjoittaa. taustalla musiikkia, kädessä tupakkaa ja teekuppi. kynttilät elävöittää varjoja seinillä ja on kevyt sekä hyvä olla. ah, ihanaa.
jos tekisin kappaleen kahvinkeittimen äänestä. nauhoittaisin sitä, leikkelisin ja muokkaisin ja yhdistelisin. päiväkodin askartelutunnit toisessa muodossa ns. aikuisiässä. ainiin, ajattelin mys että voisi kuvaa tulevaisuudessa hieman kuvia, tallentaa tarinoita filmille. kun tekee jotain mikä luokitellaan taiteeseen, tuntee olevansa vapaampi kuin koskaan.
